Arkkityyppinen mieli – osa 4

[Tämä on jatkoa osalle 3.]

Alitajunnan voima

Alitajunta on linkki kaikkeen luomisessa. Sen syvyys on mittaamaton. Se on kuin pohjaton meri, jonne on mahdollista sukeltaa aina vain syvemmälle. Merkitsijä on se persoonallinen etsijä, joka etsii, kasvaa ja oppii käyttäen tietoista mieltä (Matriksi). Tietoinen mieli on kyvytön, voimaton ja vailla resursseja, jos se ei pysty sukeltamaan alitajuntaan (Potentioija). Tällöin elämä on mielen pinnalla elämistä, pinnallisuutta, josta puuttuu inspiraatio, ilo, luovuus ja kauneus. Loputon toisto jatkuu päivästä toiseen. Katalyytit ja kokemukset toistuvat yrittäen saada aikaan muutoksia tietoisuuteen ja rikkoa elämän kaavamaisuuden. Jossain vaiheessa Merkitsijä haluaa lopullisesti irti vanhasta ja tekee Valinnan kokien ensimmäisen perusteellisen transformaation. Tuossa vaiheessa sillä on yleensä ollut kokemuksia hengestä ja monet kehon katalyytit ja kokemukset ovat siivittäneet etsintää.

Kun on saavutettu Valinta, adepti alkaa heijastaa arkkityyppejä entistä tietoisemmin. Maagikko sukeltaa alitajuntaan yhä syvemmälle, katalyytti ja kokemus hyödynnetään entistä tehokkaammin, Transformaatio toisensa perään koetaan yhä nopeammin, Suuri tie avautuu laajempana ja Merkitsijä kasvaa ja oppii aina vain lisää rakkaudesta ja viisaudesta.

Ymmärtäessään arkkityyppistä mieltä adepti osaa tunnistaa katalyytin tarjoamat mahdollisuudet, ja pystyy käyttämään niitä oppimiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Negatiiviselta vaikuttava katalyytti voidaan kääntää negatiivisen kokemuksen sijaan hengen kasvumahdollisuuksiksi. Kun kärsimyksen potentiaali tunnistetaan, muuntuu jokainen kyynel timantiksi.

Elämä on liikkumista katalyytista ja kokemuksesta toiseen. Elämä sisältää monia transformaatioita. Kasvuun sisältyy yleensä kipua.  Sitä on miltei mahdoton välttää kolmannessa tiheydessä. Kasvu tietoisuudessa on luopumista harhoista, jotta uusi voi tulla tilalle. Epämukavuuden välttely on usein kasvun välttelyä, jolloin evoluutio on hitaampaa. Kaikki sellaiset opetukset, joissa henkisen kehityksen luvataan tulevan ilman uhrauksia ja luopumista, eivät itse asiassa tähtää tietoisuuden kasvuun, vaan kiillottamaan vanhaa, illusorista ulkokuorta. Kuolema on transformaatioista perusteellisin ja sen läpikäyminen luopumisista suurin. Kuolema koittaa jokaiselle, ja silloin punnitaan lopullisesti, mitä hedelmiä inkarnaation aikana on kasvatettu. Jos kasvu on tapahtunut tietoisuudessa, on työ tapahtunut oikealla osa-alueella.

Ilman unohduksen verhoa alitajunnan koko voima olisi tietoisen mielen käytössä. Myös oppaat, joista yliminä on merkittävin, toimivat alitajunnan kautta, sen ylimmiltä tasoilta käsin. Yliminä on oman itsen korkeampi muoto, miljoonia vuosia tietoisuuden evoluutiossa edellä oleva, hyvin lähellä Yhtä Ääretöntä Luojaa oleva Pyhä Henki. Alitajunta on siis linkki yliminään. Siksi tietoisen mielen sukeltaminen transformoituneena yhä syvemmälle alitajuntaan avaa vähitellen yhä selkeämmän yhteyden yliminään. Mitä enemmän materiaan sidottua ajallista identiteettiä eli egoa on pystytty transformaatioiden kautta jalostamaan, sitä puhtaammin yhteys omaan sisimpään toimii. Yliminä on maaginen persoonallisuus, jonka ominaisuuksia ovat rakkaus, viisaus ja voima.

Katalyytti nousee alitajunnasta tietoiseen mieleen, ja tämän jälkeen siitä muokataan kokemus. Positiivisen valinnan tehneen adeptin katalyytit alkavat olla yhä enemmän yliminän ohjauksessa. Tällöin toistuvasti eteen tulee asioita ja tilanteita, jotka ovat hyödynnettävissä henkisiksi kasvumahdollisuuksiksi. Tutkimalla omaa sisintä ovat tällaiset mahdollisuudet tunnistettavissa ja hyödynnettävissä. Sen sijaan itseään tuntemattomalle elämä vaikuttaa satunnaisten tapahtumaketjujen merkityksettömältä pelikentältä. Tuolloin usein saattaa tuntua siltä, että missään ei ole mitään järkeä tai että elämä rankaisee vailla tarkoitusta.

Äkilliset ideat ja virikkeet nousevat tietoiseen mieleen alitajunnasta, ja Valinnan tehneelle merkittävä osa on yliminän käsialaa. Mieleen voi leimahtaa äkillinen ajatus, joka saa kääntymään kadunkulmassa toiseen suuntaan kuin oli alun perin aiottu, jolloin kohdataankin sellainen tilanne tai henkilö, mikä oli tarkoitettu. Äkillisiä ideoita ovat myös kaikki luomiseen käytettävät oivallukset, hengen inspiraatiot, jotka täyttävät mielen. Monet tieteen ja taiteen nerojen luomukset ovat saaneet alkunsa äkillisestä oivalluksesta, joka on iskenyt kuin salama.

Arkkityypit historiassa ja mytologiassa

Arkkityyppisen mielen toiminta näkyy luonnollisesti sekä yksilöissä että koko ihmiskunnassa. Yleensä ajatellaan, että on olemassa jokin todellinen ihmiskunnan historia – sellainen kiveen hakattu Historia, joka kuvaa todellisia tapahtumaketjuja. Tästä todellisesta historiasta ajatellaan olevan erillään mytologian, joka kuvaa ainoastaan eri aikakausien uskomuksia ja ajattelutapoja. Ihmiskunnan historia ei ole erillinen mytologiasta, vaan historia ja mytologia kietoutuvat saumattomasti yhteen toistensa kanssa. Ihmiskuntaa ei voi ymmärtää tarkastelemalla pelkästään historiaa tai mytologiaa, vaikka tosin pelkästään mytologiaa tarkastelemalla saavutettaisiin suurempi ymmärrys. Myytit vaikuttavat tänäkin päivänä etenkin uskontojen kautta. Sitä vastoin historiaa kirjoitetaan aina uudelleen jokaisen sukupolven toimesta – ja aina vallitsevia ajatustapoja ja valtaa heijastaen.

Raamatun tekstien ja etenkin Vanhan testamentin alkuperä voidaan jäljittää muinaiseen Egyptiin. Raamatun luomismyytti ottaa aineksensa tarotista ja siten heijastaa samoja arkkityyppejä.

Jos haluaa tutkia luomista, voi hedelmällisesti saavuttaa ymmärrystä tutkimalla arkkityyppistä mieltä. Arkkityypit – eivät inkarnoituneet yksilöt – valaisevat ja avaavat luomiskertomukset ymmärrettäviksi kuten Aatamin ja Eevan tarinan. Kertomus Eedenin puutarhasta on kaikkine yksityiskohtineen kompleksinen sarja arkkityyppejä. Jokaisella kulttuurilla on omat luomismyyttinsä, ja avain niiden ymmärtämiseen on arkkityyppinen mieli ja sen arkkityypit.

Myös tarina ristiinnaulitusta vapahtajamarttyyrista on heijastus arkkityyppisestä mielestä, ja samankaltainen tarina löytyy siksi lukemattomista eri kulttuureista ympäri maapallon. Tarina ei suinkaan syntynyt ensimmäisen kerran 2000 vuotta sitten. Osa tutkijoista on käyttänyt tätä faktaa argumenttina, että Jeesusta ei koskaan ollut olemassa, vaan hänen tarinansa on vain kopio aiemmista myyteistä, jotka ovat kaikki satua.

Jeesus kuitenkin oli olemassa, ja todennäköisesti olivat myös useimmat muut marttyyrivapahtajat. Heidän tarinoidensa yhdenmukaisuus on heijastus arkkityyppisen mielen arkkityypeistä. Sillä ei ole merkitystä, kuoliko historiallinen Jeesus todellisuudessa ristillä, vai selvisikö hän siitä ja jatkoi sen jälkeen opetusta muualla, kuten osa tutkijoista uskoo.  Se millaisena Jeesuksen tarina on upotettu massamieleen, on paljon merkittävämpää kuin se, onko tarina kaikkine yksityiskohtineen totta. Jeesus itse tiesi näyttelevänsä tämän arkkityyppisen tarina läpi jo kauan ennen kuin hänet tuomittiin kuolemaan.

Sadut, laulut, kertomukset ja elokuvat

Sellaista ajan hammasta kestävää elokuvaa, satua, kertomusta tai laulunsanoitusta, joka ei heijastaisi arkkityyppejä, ei ole mahdollista kirjoittaa. Mitä lumoavampi jokin elokuva on, sitä suurempaa määrää arkkityypeistä se on onnistunut heijastamaan.

Menestyselokuva on mahdollista käsikirjoittaa mahdollisimman yksinkertaista kaavaa käyttäen, jolloin sen juoni on pelkistettynä seuraavanlainen:

Elokuvan päähenkilö on alussa hieman hakoteillä oleva onneton rassukka (Merkitsijä), joka ei ole löytänyt sisäisiä voimavarojaan (Potentioija). Hän ei ole oikein varma, mihin hän pystyy ja mihin elämässä kannattaa pyrkiä vai onko kaikki yhden tekevää. Hän on juuttunut elämässään toistamaan samaa tietoisen mielensä kuviota (Matriksi). Hän joutuu äkillisesti keskelle jotain yllättävää käännettä (Katalyytti), joka laukaisee tapahtumasarjan (Kokemus). Aikansa epäröityään ja kamppailtuaan päähenkilö valitsee puolensa (Valinta), tapansa käyttää voimaa, ja kokee sisäisen muutoksen (Transformaatio). Hän löytää sisältään uusia voimavaroja (Potentioija), ja elämän tylsä peruskuvio muuttuu uudeksi (Matriksi). Päähenkilö kasvaa sankariksi (Merkitsijä). Elokuvan lopussa sankari kulkee voitosta voittoon kukistaen kaikkia aikaisemmat ongelmansa (Suuri tie). Ja tämän jälkeen seuraa elokuvan jatko-osa, joka yleisön pettymykseksi ei tarjoa mitään uutta, koska kaikki herkut on ladattu ensimmäiseen osaan…

Tällaisen perusjuonen ympärille rakentuva elokuva voi kertoa alkoholismia vastaan kamppailusta ja siitä selviämisestä, avioerosta ja uuden rakkauden löytämisestä, sotaveteraanin sopeutumiskamppailusta yhteiskuntaan, kehäraakin nyrkkeilijän nousemisesta ylivoimaista vastustajaa vastaan, supersankareista tai mistä tahansa muusta aiheesta. Mutta jos elokuvan halutaan olevan suureen yleisöön vetoava, on sen juoneen kuuluttava mahdollisimman monta arkkityyppiä ja rassukasta on kasvettava sankari. Persoonallisuuden transformaatio on yleinen teema, joka toistuu elokuvissa kerta toisensa jälkeen, ja se vetoaa yleisöön, koska jokainen alitajuisesti tunnistaa inkarnoituneensa 3D:hen vain ja ainoastaan kokemaan transformaation. Yksi ”arkkityyppisin” menestyselokuva on Matrix ja toinen Tähtien sota -trilogia.

Mielen juuriin asti resonoiva elokuva pitää aina sisällään jonkin suuren paljastuksen, joka muuttaa päähenkilön uskomusmaailman täydellisesti, mistä seuraa transformaatio uudelle tasolle. Matrixissa päähenkilö Neon koko maailmankuva romahtaa, ja hän kokee täydellisen muutoksen, kun hän ymmärtää kaiken olevan illuusiota. Kaikki mihin hän uskoi, oli valhetta. Tämä suuri paljastus pakottaa Neon rakentamaan koko maailmankuvansa uudelleen. Elokuvan lopussa uudet voimavaransa löytänyt Neo lentää illuusion läpi, kuten Suuren tien arkkityypissä adepti tarkastelee voittoisana tietoisuuden työstämisensä hedelmiä.

Myös elokuvan nimi – Matrix eli Matriksi – on mitä osuvin. Ensimmäinen arkkityyppi eli Mielen Matriksi on tietoisuus sellaisenaan, ja kun Neo ymmärtää kaiken olevan illuusiota, hänen vanha tietoisuutensa kokee muutoksen. Uusi tietoisuus, uudistunut Mielen Matriksi, on kykenevä sukeltamaan syvemmälle alitajunnan resursseihin, Potentioijaan, jolloin Neo on kykenevä tekemään maagiselta vaikuttavia asioita.

Alkuperäinen Tähtien sota -trilogia on mitä parhain esimerkki lähes koko arkkityyppisarjan läpikäymisestä. Polariteetti, kahden polun erkaneminen ja niiden yhdistyminen lopussa, kun pimeyden valinnut Darth Vader palaa valoon, resonoivat mielen juureen saakka.

Nämä edellä mainitut elokuvat ovat juuri siitä syystä suosittuja, että ne tunnistetaan arkkityyppisen mielen tasolla. Tunnistaminen on alitajuista. Sama pätee lukuisiin myytteihin ja tarinoihin. Ne saavat aikaan värähtelyä mielen juurissa.

Luke keskellä klassista valintatilannetta – ”Join me!”

Pelkistetyssä elokuvassa työstetään mahdollisimman harvoja arkkityyppejä, eikä katsojalle tarjota suuria oivalluksia. Tällaisen elokuvan alussa päähenkilö on sankari heti alusta saakka. Hän saattaa olla testosteronia uhkuva lihaskimppu, joka pyrkii ratkaisemaan kaikki ongelmansa ja haasteensa pelkällä raa’alla voimalla. Hän ei käytä alitajuntansa resursseja, ei koe transformaatiota eikä edes pyri siihen. Hän on haluton muuttumaan. Hänen ainoa kykynsä, jonka käyttöön hän on jumiutunut, on säälimätön voimankäyttö, ja tämä järkkymätön linja pitää elokuvan alusta loppuun saakka. Etenkin 80-luvun toimintaelokuvien luoma kaava perustuu tällaiselle arkkityyppimallille, joka vetoaa intohimoisesti siihen katsojakuntaan, joka omassa arkkityypin heijastuksessaan resonoi melko kapealla alueella.

Adepteille suunnatuissa elokuvissa (ajatuksena ehkä hieman huvittava kohderyhmä) voitaisiin liikkua mystisimmillä tasoilla ja hioa lähes yksinomaan hengen arkkityyppejä, mutta suurelle yleisölle ei tällainen lähestymistapa avautuisi. Hengen hienovaraiset liikkeet vaikuttaisivat käsittämättömiltä niitä tutkimattomille, joten siksi suurin osa elokuvista pyrkii liikkumaan muutaman mielen ja kehon arkkityypin ympärillä ja joskus henkeä hieman sivuten – senkin yleensä tehden varsin kaavamaisella tavalla ja hollywoodilaisittain herkutellen elämän pimeimmillä puolilla. Siksi henkisellä tiellä pidemmälle edenneet eivät monesti jaksa valtavirran elokuvista ylen määrin innostua, koska niiden näkökulma ei heidän arkkityyppien heijastukseen kovin voimakkaasti resonoi. Lisäksi Hollywoodin elokuvatuotannossa negatiivinen polariteetti on yliedustettu, joten etenkin henkeä käsitellään yleensä pelon näkökulmasta, mikä ei positiivisen polariteetin valinnutta jaksa elokuvasta toiseen kiehtoa – alkaa haukotuttaa jo ennen tarinan puoliväliä. Kiehtovat tarinat henkimaailmasta ja valaistumisesta hukkuvat pahuuden karnevaalien sekaan.

Arkkityyppisen mielen hyödyntäminen

Arkkityypit eivät avaudu niistä lukemalla. Niitä pitää tutkia syvällisesti ja saada ne resonoimaan oman sisimmän kanssa ja sopeuttamaan omaan, jokaiselle yksilölle ainutlaatuiseen elämänkokemukseen, jolloin niiden opiskelusta on ollut hyötyä. Tarotin kuvilla on annettu perusfilosofia, mutta ne ovat myös subjektiivisia, joiden tarkoitus on toimia persoonallisten oivallusten laukaisijoina. Kuvat täytyy aistia, tuntea ja niihin täytyy upota sisään.

Esimerkiksi arkkityyppi numero 18 – Hengen Kokemus – joka on tarotissa symboloitu Kuuksi, koetaan äärimmäisen yksilöllisellä tavalla. Viisautta kerännyt etsijä jossain vaiheessa oivaltaa, että Kuun valo ei ole sen omaa, vaan se on heijastus jostain paljon suuremmasta – Auringosta. Kun saa ensikosketuksen henkeen, herää välittömästi kaipuu saada sitä lisää. Henki on virvoittavaa nektaria janoiselle sielulle. Mikään muu maallinen asia ei enää tunnu yhtä tavoittelemisen arvoiselta. Etsijä kaipaa pysyvästi Aurinkoon, jossa sen sisäinen jano tyydyttyy lopullisesti. Jos tässä ei onnistuta, jättää kokemus hengestä kaipauksen. Etsijä alkaa tuntea elävänsä kahden maailman välissä. Hän tuntee häivähdyksiä hengen mysteeristä ja virvoittavasta voimasta, mutta ei pääse sukeltamaan syvemmälle hengen ekstaasiin. Toinen jalka on hengen maailmassa ja toinen materiaalisessa. Henki aistitaan ja meditaatiossa se voi tuntua vahvalta, mutta siihen ei pystytä uppoutumaan täysinäisesti. Elämän täyttää kaipuu ja joskus jopa epätoivo. Mutta tämä kaipuu on se, mikä vie etsintää eteenpäin. Elämäänsä tyytyväinen seisoo paikoillaan.

Myös energiakeskusten toiminnan ymmärtäminen on oleellista, jotta arkkityyppinen mieli avautuu, sillä etsintää suorittava entiteetti koostuu noista energiakeskuksista. Sinisen säteen energiakeskus on ensimmäinen, joka tekee entiteetistä Kanssaluojan. Tällöin luodaan, ideoidaan ja visioidaan. Jos mukaan saadaan tuotua indigon säteen energiaa, tehostuu luomistyö entisestään. Tällaisen adeptin luomistöistä uhkuu hengen voima – oli kyseessä kirjallisuus, taide, tiede, musiikki, opetus, organisointi, suunnittelu tai mikä tahansa muu luominen. Kolmannessa silmässä tapahtuva työ on yhä enemmän puhdasta olemista ja sisäisellä tasolla tapahtuvaa. Mitään konkreettisesti näkyvää ei välttämättä synny materiaaliseen maailmaan. Kun syntyy, on se vahvasti inspiroivaa ja jumalaista luomisvoimaa hehkuvaa.

Adepti voi kuitenkin ideoida itsensä tukkoon yliaktivoinnista johtuen. Tällöin hän voi kääntyä sisäänpäin ja puhdistaa tietoisen mielensä ja aloittaa luomisen puhtaalta mielen pinnalta:

Kysyjä: Kuinka yksilö käyttää tietoa arkkityyppisen mielen puolista nopeuttaakseen evoluutiotaan?

Ra: Tarjoamme esimerkin perustuen tähän ensin tutkittuun arkkityyppiin tai käsitekompleksiin. Adeptin tietoinen mieli voi olla täynnä pursuten kaikkein vaikeaselkoisimpia ja kuvittelemattomimpia ideoita, jolloin lisäideointi tulee mahdottomaksi ja työ sinisessä säteessä tai indigossa on tukkeutunut yliaktivoinnista. Silloin adepti kutsuisi uutta mieltä, koskematonta ja neitsyttä, ja uppoaisi arkkityypissä uuteen ja tahrattomaan mieleen ilman taipumuksia, ilman polariteettia, täynnä Logoksen magiaa. (s91, 36)

Ykseyden olennaisuus

Aina kannattaa pitää mielessä, että ykseyden pohtiminen ja kaikkien illuusioiden läpäiseminen on se, mikä on etsinnän kantava voima. Kaikki käsitteet ja filosofiat ovat osa illuusiota. Ykseyden ajatus ei saa koskaan hukkua ykseyden kokemiseen tähtäävien työkalujen sekaan. Työkalusta voi joskus tulla itse asia. Astrologiaan, kabbalaan, tarotiin ja muihin vastaaviin oppeihin liian intohimoisesti heittäytymällä voi näistä työkaluista tulla tärkeämpiä kuin niiden tarkoituksesta. Työnsä tehnyt työkalu siirretään syrjään siinä vaiheessa, kun se on tehtävänsä tehnyt. Kömpelösti käytetty työkalu ei vie työtä koskaan loppuun asti ja kiinnittää kaiken huomion itseensä.

Arkkityyppisen mielen opiskelusta on hyötyä, mutta niin paljon sen setvimiseen ei kannata voimavaroja käyttää, että se johtaa mentaaliseen ja henkiseen ylikuormitukseen. Yksinkertaisuus on tärkeämpää kuin rationaalinen ja kielellinen analyysi. Se mitä etsitään, löytyy hiljaisuudesta. Tietä ykseyteen ei voi analysoida.

Tämä artikkeli on siten soveliasta lopettaa Ran sanoihin ykseyden pohdinnan olennaisuudesta:

Ra: Me emme toivo muodostaa sellaista, jota voidaan pitää kenenkään mieli/keho/henki-kompleksin taholta olevan täydellinen ja virheetön sarja kuvia. On tähän liittyen huomioitava näköseikka. Me olemme olleet kysyjän apuna tutkimassa arkkityyppisen mielen suuren arkkitehtuurin käsitekomplekseja. Jotta arkkityyppien luonne, prosessi ja tarkoitus ymmärrettäisiin selkeämmin, Ra tarjosi sarjan käsitekomplekseja. Millään tavalla me, Yhden Äärettömän Luojan nöyrät sanansaattajat, emme aseta evoluutiotaan etsivän mieli/keho/henki-kompleksin eteen pohdittavaksi hitustakaan ideasta, että nämä kuvat olisivat mitään muuta kuin resurssi uskon ja tahdon kehittämisen alueella.

Laittaaksemme tämän perspektiiviin meidän täytyy katsoa Yhden Äärettömän Luojan häikäisevää mysteeriä. Arkkityyppinen mieli ei ratkaise yhtään paradoksia tai tuo kaikkea ykseyteen. Tämä ei ole yhdenkään sellaiseen lähteen ominaisuus, joka on kolmatta tiheyttä. Siksi pyydämme oppilasta katsomaan ylös sisäisestä työskentelystä ja katsomaan ykseyden loistoa, mahtia, majesteettisuutta ja rauhaa. Älköön minkään linnun tai pedon, pimeyden tai valon, muodon tai varjon pohdinta pidelkö ketään etsijää ykseyden keskeiseltä pohdinnalta.

Me emme ole kompleksien sanansaattajia. Me tuomme ykseyden viestin. Tässä perspektiivissä me voimme vain vahvistaa adeptiuden etsijälle ymmärtämisen, artikuloinnin ja tämän syvän mielen resurssin käytön arvoa, joka ilmentyy arkkityyppien käsitekomplekseissa. (s97)

——-